Val Emmich ja Steven Levenson, Benj Pasek & Justin Paul: Rakas Evan Hansen (WSOY, 2019)

”Perustuu samannimiseen musikaaliin”? Useinhan elokuva tai näytelmä perustuu kirjaan, ja toki leffoja tuotetaan tai tuotteistetaan silloin tällöin kirjoiksi, mutta että kirja perustuu musikaaliin? Oletteko muuten nähneet tätä musikaalina? En minäkään.

Kuvailisin romaania sanoilla tragikoominen. Varmasti eriasteisilla kirjainlyhenteillä määriteltävissä oleva lukiolainen Evan on saanut psykiatriltaan tehtäväksi kirjoittaa itselleen kirjeitä, ja hän aloittaa nämä itselleen osoitetut kirjeet aina sanoilla ”Rakas Evan Hansen”. Tapahtuu sekaannus. Koulun huumeraggari-idiootti Connor tekee itsemurhan. Connorin vanhemmat löytävät Evanin kirjeen Connorilta, ja luulevat poikien olevan ystäviä, sillä he olettavat että Connorilta löytynyt kirje, joka siis alkaa sanoilla ”Rakas Evan Hansen”, on osoitettu Evanille.

Itse nousen hivenen varpaille, kun nuorten kirjassa on aiheena itsemurha. Sen käsittely vaatii taitoa monella lailla.

Jossain vaiheessa minua ärsytti suunnattomasti Evanin pyöriminen koko ajan oman napansa ympärillä. Kaikki mitä tapahtui, Evan otti henkilökohtaisesti: mitä minusta ajatellaan, miten minun käy. Voisiko katseen nostaa välillä vähän ylemmäksikin ja katsoa mitä ympäristössä todella tapahtuu. Aika harvoin se ympärillä pyörivä kohdistuu kuitenkaan itseen. Samaan aikaan, Evan on korostetun yksin. Eikö tässä ollut aika jännä ristiriita: Kukaan ei näe minua eikä halua olla kanssani, silti tuntuu, että kaikki seuraavat minua ja nauravat juuri minulle.

Kyllähän kohtaukset, joissa Evan kävi kuolleen Connorin kotona ja suolsi hätäpäissään juttua hänen ja Connorin herkästä ystävyydestä, naurattivat. Ehkä näissä kohtauksissa tuli parhaiten ilmi myös kirjan musikaaligenremäisyys – tilanteiden ja kohtausten reipas liioittelu ja ylilyönti. Ja jotenkin, lopulta, myös itsemurhan käsittelyssä onnistuttiin. Vaikka teko sinällään on kamala, loppu oli saatu (taas musikaalimaisen) onnelliseksi: Connorila oli ollut ystävä, hän oli ollut aivan muuta kuin mitä huumeraggari-idioottijulkisivunsa takaa antoi ymmärtää ja jopa hänen kuolemastaan seurasi jotain hyvää.

Mutta vanhemmat, hehän olivat tässä romaanissa ihan pihalla, jopa karikatyyrimäisiä hahmoja. Sympatiat ovat näiden nuorten puolella, jotka joutuvat itse pärjäämään kovista jutuista, ilman vanhempien apua. Toisaalta, siihen tämä teos ja varmasti musikaalikin tähtäävät: siis siihen sanomaan, että nähkää lapsenne.

PS. Musikaalilla on muuten ihan omat sivut! Käykäähän katsomassa: https://dearevanhansen.com. Luvassa ilmeinen positiivinen loppuhuipennus. Ja tarinan toinen slogan näyttää olevan ”You Will Be Found”.

Kaisa

Kuva: Kaisa N.

Advertisement

Dess Terentjeva: Ihana (WSOY, 2021)

Dess Terentjevan säeromaani Ihana kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Liljasta, joka on kova ihastumaan. Uusimman someihastuksensa hän ristii Ihanaksi, eikä oleta tapaavansa tätä koskaan, vaikka he asuvat samassa kaupungissa. Kohtalo päättää kuitenkin toisin, ja käy ilmi, että Ihana onkin Liljan isän uuden tyttöystävän, Darjan, lapsi. Draama ottaa lisää kierroksia, kun muunsukupuolisen Ihanan äiti ei tiedä lapsensa sukupuoli-identiteetistä tai ole muutenkaan kiinnostunut hänen mielipiteistään tai haluistaan.

Lilja vatvoo kipeitä ja vaikeita ihastumisen tunteitaan juuri niin suurella paatoksella kuin teiniltä voisi odottaakin – tämä on nyt se elämän suurin rakkaustarinan mahdollisuus, vaikka hän itsekin myöntää ihastuvansa jatkuvasti (”koska Ihanaa kohtaan hänellä on KAIKKI tunteet maailmassa”, s. 79). Toisaalta Lilja on myös hyvin tietoinen kaikenlaisesta vääryydestä ja on usein hyvin ankara itseään kohtaan. Hän suomii itseään esimerkiksi siitä, että kutsuu aikuista Darjaa isänsä ”TYTTÖystäväksi”, vaikka pitäisi tietysti sanoa ”NAISystäväksi” (s. 20).

Tarinassa on paljon tuttuja ja kliseisiäkin piirteitä. Lilja on toisaalta hellyttävä ja toisaalta rasittava yliajatellessaan kaikenlaisia pikkuasioita. Paras ystävä Sarita ja isä antavat järkeviä neuvoja tunteista puhumisesta, vaikka niiden noudattaminen hankalaa onkin eikä lopputuloksesta ole mitään takuita, kuten ei elämässä yleensäkään. Myös halu juosta järveen nolouden hetkellä voi olla monelle tuttu ja samastuttava.

En ole kovin tottunut lukemaan säeromaaneja ja minulle oli välillä vähän vaikeaa pitää lukua siitä, kuka kulloinkin oli äänessä. Jotenkin luulin jatkuvasti, että Lilja oli ensimmäisen persoonan kertoja, vaikkei ollutkaan! Niin sitä voi pieni ja nopealukuinenkin kirja vaatia keskittymistä.

Kehlo

Kuva: Kehlo

Ansu Kivekäs: Raakaversio (Tammi, 2022)

Ansu Kivekäs on minulle kirjailijana uusi tuttavuus. Raakaversion nappasin tuoreeltaan kirjaston uutuushyllystä, koska päähenkilö Elli vaikutti räväkältä tyypiltä. Ja sitä hän kyllä onkin. Ellin menneisyys mielenterveysongelmaisen äidin ja huumeliigaa vankilasta käsin johtavan isän huostaan otettuna tyttärenä on jännitysnäytelmä, johon ei törmää ihan jokaisessa nuortenkirjassa.

Ellin (15 v.) lisäksi Piken ja Penan hallinnoimassa perhekoti Päivärinteessä asustaa pari vuotta nuorempi Nico, joka on tukevasti pelikoukussa. Murrosiässä kun ollaan, ei yhteenotoilta voi aina välttyä. Sitten taloon muuttaa vuotta vanhempi Jussuf, jolla on Ellin mukaan ”ADHD ja paljon rahaa”. Tämä yhdistelmä tuo elämään nopeasti Ellin kaipaamaa lisäsäpinää.

Pidin erityisesti kirjan mustasta huumorista. Influensserin urasta haaveilevalla Ellillä on sana hallussa, ja hänen kommenttinsa ihmisistä ja elämästä ovat hulvattomia. Vakavampia aiheita, kuten äitisuhdetta ja koko elämän mullistanutta liikenneonnettomuutta, Elli purkaa kirjoittamissaan runoissa.

Vaikka Ellin ja Jussufin touhut ovat usein harkitsematonta kohellusta, he heittävät oman persoonansa kautta rohkeasti läppää sekä maahanmuuttajista että liikuntavammaisista. Naamiaispukuliikkeessä nuoret saavat pummatuksi ilmaiset asut syyttämällä myyjää syrjinnästä. Jussuf painelee bussin niiausnappulaa ja leikkii kuskin suuttuessa kielitaidotonta. Saman bussimatkan aikana tulevat tuuletetuiksi myös romaneihin ja rollaattorimummoihin liittyvät ennakkoasenteet.

Kirja huipentuu jännäriksi Jussufin alkaessa sekoilla bisneksissään ja isän päättäessä käyttää Elliä kuriirinaan. Osa tapahtumista menee reippaasti yli keskivertonuoren keskivertoelämän, mutta joillekin huumeiden kanssa tekemisissä oleville tämä saattaisi olla todellisuutta. Ajatuksia herättävää oli todeta, että rikollisetkin ovat pohjimmiltaan vain ihmisiä. Heillä voi olla koti ja perhe ja puoliso, jonka kanssa kinastellaan lastenhoidosta ja tiskivuoroista.

Marja

Kuva: Marja P.