”Perustuu samannimiseen musikaaliin”? Useinhan elokuva tai näytelmä perustuu kirjaan, ja toki leffoja tuotetaan tai tuotteistetaan silloin tällöin kirjoiksi, mutta että kirja perustuu musikaaliin? Oletteko muuten nähneet tätä musikaalina? En minäkään.
Kuvailisin romaania sanoilla tragikoominen. Varmasti eriasteisilla kirjainlyhenteillä määriteltävissä oleva lukiolainen Evan on saanut psykiatriltaan tehtäväksi kirjoittaa itselleen kirjeitä, ja hän aloittaa nämä itselleen osoitetut kirjeet aina sanoilla ”Rakas Evan Hansen”. Tapahtuu sekaannus. Koulun huumeraggari-idiootti Connor tekee itsemurhan. Connorin vanhemmat löytävät Evanin kirjeen Connorilta, ja luulevat poikien olevan ystäviä, sillä he olettavat että Connorilta löytynyt kirje, joka siis alkaa sanoilla ”Rakas Evan Hansen”, on osoitettu Evanille.
Itse nousen hivenen varpaille, kun nuorten kirjassa on aiheena itsemurha. Sen käsittely vaatii taitoa monella lailla.
Jossain vaiheessa minua ärsytti suunnattomasti Evanin pyöriminen koko ajan oman napansa ympärillä. Kaikki mitä tapahtui, Evan otti henkilökohtaisesti: mitä minusta ajatellaan, miten minun käy. Voisiko katseen nostaa välillä vähän ylemmäksikin ja katsoa mitä ympäristössä todella tapahtuu. Aika harvoin se ympärillä pyörivä kohdistuu kuitenkaan itseen. Samaan aikaan, Evan on korostetun yksin. Eikö tässä ollut aika jännä ristiriita: Kukaan ei näe minua eikä halua olla kanssani, silti tuntuu, että kaikki seuraavat minua ja nauravat juuri minulle.
Kyllähän kohtaukset, joissa Evan kävi kuolleen Connorin kotona ja suolsi hätäpäissään juttua hänen ja Connorin herkästä ystävyydestä, naurattivat. Ehkä näissä kohtauksissa tuli parhaiten ilmi myös kirjan musikaaligenremäisyys – tilanteiden ja kohtausten reipas liioittelu ja ylilyönti. Ja jotenkin, lopulta, myös itsemurhan käsittelyssä onnistuttiin. Vaikka teko sinällään on kamala, loppu oli saatu (taas musikaalimaisen) onnelliseksi: Connorila oli ollut ystävä, hän oli ollut aivan muuta kuin mitä huumeraggari-idioottijulkisivunsa takaa antoi ymmärtää ja jopa hänen kuolemastaan seurasi jotain hyvää.
Mutta vanhemmat, hehän olivat tässä romaanissa ihan pihalla, jopa karikatyyrimäisiä hahmoja. Sympatiat ovat näiden nuorten puolella, jotka joutuvat itse pärjäämään kovista jutuista, ilman vanhempien apua. Toisaalta, siihen tämä teos ja varmasti musikaalikin tähtäävät: siis siihen sanomaan, että nähkää lapsenne.
PS. Musikaalilla on muuten ihan omat sivut! Käykäähän katsomassa: https://dearevanhansen.com. Luvassa ilmeinen positiivinen loppuhuipennus. Ja tarinan toinen slogan näyttää olevan ”You Will Be Found”.
Kaisa