Alkuperäiskansojen kielten vuosi

Artikkeli on Nuortenkirja ekstra -juttu: YK julisti tämän jo loppuaan lähenevän vuoden 2019 alkuperäiskansojen kielten vuodeksi, ja me koulukirjastonhoitajatkin olemme teemassa mukana lukupiiriblogissamme. Vielä vuoden 2020 puolellakin, mutta asiahan on toki aina ajankohtainen.

Alkuperäiskansa ei ole käsitteenä mitenkään yksiselitteinen. Kirjassa Alkuperäiskansat tämän päivän maailmassa (2013) kirjan toimittajat listaavat useita erilaisia määrittelytapoja, mutta toteavat, että edes ILOn yleissopimus, joka vakiinnutti alkuperäiskansa-käsitteen, ei sisällä kattavaa määritelmää (mts. 15). Useimmiten kyseessä kuitenkin katsotaan olevan muusta väestöstä erillään olevat kansanryhmät, jotka ainakin osittain elävät omien tapojensa ja perinteidensä mukaan ja/tai jotka ovat asuneet alueella ennen kolonisaatiota tai modernien valtioiden syntyä. Myös kansojen itseidentifikaatio on tärkeä tekijä.

Euroopassa alkuperäiskansoihin voidaan suppean määritelmän mukaan laskea oikeastaan vain saamelaiset ja jotkin muut arktisen alueen kansat kuten nenetsit. Australiassa ja Amerikassa määritelmä on tavallaan yksinkertaisempi, sillä näillä mantereilla valtaosa väestöstä on siirtomaavallan ja siirtolaisuuden mukanaan tuomaa eurooppalaisperäistä väestöä. Tosin Latinalaisessa Amerikassa rajanveto ei ole yhtä selkeä, koska siellä monissa (joskaan ei kaikissa) maissa suuri osa väestöä on alkuperäisväestön ja eurooppalaisten siirtolaisten sekoittumisesta syntyneitä. Aasiassa määritelmällisiä ongelmia on myös paljon, mutta niin on alkuperäiskansojakin, pelkästään Intiassa on jopa 705 tällaisiksi ainakin joidenkin kriteerien mukaan laskettavaa kansanryhmää, joihin kuuluu 104 miljoonaa ihmistä (https://www.iwgia.org/en/india).

Maailman kielistä huomattava osa on uhanalaisia, ja monet näistä uhanalaisista kielistä ovat nimenomaan alkuperäiskansojen kieliä. Niiden katoaminen on ekokatastrofiin verrattava uhka:

”[- -] jokainen kieli on oma lisänsä maailman kielelliseen ja kulttuuriseen runsauteen, ja juuri pienistä kielistä tapaa paljon sellaisia kiehtovia piirteitä, mitä ei ennalta aavistaisikaan. Kaikki kielet kantavat ja kuvastavat oman yhteisönsä historiaa, kulttuuria ja kokemusmaailmaa, ja ellemme tuntisi etenkin lukuisien alkuperäiskansojen kieliä, emme osaisi kuvitellakaan, miten monin tyystin erilaisin tavoin voi ajatuksia kielellisesti ilmaista ja muotoilla, käsitteitä koodata ja prosessoida.” (Anhava, 1998, 234)

Jos itse kieletkin ovat uhanalaisia, niin on ymmärrettävää, että alkuperäiskansojen kielillä kirjoitettua kirjallisuutta ei ole kovinkaan helppo löytää. Kielten pienuus on tietysti yksi syy, lukevaa yleisöä on vähän. Useasti kirjallista perinnettä ei ole, aina ei edes kirjakieltä. Toisaalta taas kirjallisuus ja sen olemassaolo on yksi tärkeä keino taistella kielen ja sen käyttöalueen kuihtumista vastaan. Mutta kirjoittaminen pienellä vähemmistökielellä taas kaventaa mahdollisuutta saada omia ajatuksiaan laajempaan tietoisuuteen. Kuten Vuokko Hirvonen (2010) toteaa:

”Kielivähemmistölle äidinkielinen ilmaisu ei ole itsestäänselvyys, vaan aina tietoisen valinnan tulos niin fiktion maailmassa kuin todellisessa elämässäkin.” (s. 88)

Paljon tuhoa alkuperäiskansojen kielille ovat tuoneet myös sisäoppilaitokset. Yhdysvaltain ja Kanadan alkuperäiskansoja on sopeutettu valtakieliin eristämällä lapset perheistään ja äidinkielestään, ja samaa metodia on käytetty niin Australian aboriginaaleihin kuin saamelaisiinkin. (Savolainen 2010) Näistä kokemuksista onkin sitten kirjoitettu suuri määrä omaelämäkerrallisia teoksia.

Kun nunnuka-sketsihahmot ovat nyt nousseet keskustelun kohteiksi Pirkka-Pekka Peteliuksen pyydettyä anteeksi vanhoja sketsejään, lienee tarpeen myös pohtia, miten kirjallisuus on kohdellut alkuperäiskansoja. Tämä tuli itselleni kovin selväksi, kun etsiskelin eri tietokannoista alkuperäiskansoihin liittyviä kirjoja. Saamelaisiakin on varmasti käytetty eksoottisena kulissina monelle romaanille, mutta aivan omaan sfääriinsä nousevat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat ja Tyynenmeren saarten kansat. Kirjoja löytyy pilvin pimein, mutta niille on yhteistä, että niiden kirjoittajat ovat lähes poikkeuksetta valtakulttuurin edustajia ja kirjojen alkukieli on joku suuri maailmankieli, useimmiten englanti.

Kulttuurisen omimisen käsite on monimuotoinen ja kaikkea muuta kuin ongelmaton. Mielestäni ei voida ajatella, että kirjailija saisi kirjoittaa vain omista kotinurkistaan, ja että tarinan tai seikkailun sijoittaminen kaukomaille olisi kiellettyä. Mutta on myös totta, että valtakulttuurin luomat mielikuvat leviävät helposti ja niistä tulee jonkinlaisia yleisiä totuuksia, vaikka niillä saattaa olla kovin vähän tekemistä alkuperäiskansojen (tai minkään muunkaan kuvatun kulttuurin) kanssa. Jonkinlaista sensitiivisyyttä tulisi siis osoittaa, ja alkuperäiskansojen kohdalla tämä on erityisen perusteltua, koska useimmiten on kyse pienistä kansanryhmistä, joilla on vaikeuksia saada ääntään kuuluviin median virrassa.

Tietysti jos alkuperäiskansan edustaja itse päättää kirjoittaa kirjansa suurella valtakielellä, tilanne monimutkaistuu entisestään. Aiemmin mainituista syistä tämä saattaa olla ainoa käytännön mahdollisuus, mutta tietenkin kielen vaihto myös hävittää kirjailijan ilmaisusta jotain ja tuo hänen tekstinsä osaksi valtakielen kirjallisuutta. Alkuperäiskansojen kuvaajana tällainen kirjailija kuitenkin lienee autenttisempi kuin täysin ulkopuolinen, mutta toisaalta asiaansa perehtynyt ja kuvaamaansa kulttuuria kunnioittava ulkopuolinenkin kirjailija voi kyllä tehdä pienelle yhteisölle palveluksen tehdessään sen elämäntapaa ja kulttuuria tunnetuksi laajemmalle lukijakunnalle.

Lukupiiriblogimme alkuperäiskansojen kirjallisuutta käsittelevällä kierroksella nämä pohdinnat varmasti tulevat vielä keskusteluun.

Olli

kunnas

(Kuva: Kaisa N.)

Lähteitä:

Anhava, Jaakko 1998: Maailman kielet ja kielikunnat. Helsinki: Gaudeamus.

Hirvonen, Vuokko 2010: Saamelainen kirjallisuus ja pohjoinen ulottuvuus. Teoksessa Vähemmistöt ja monikulttuurisuus kirjallisuudessa, Eila Rantonen (toim.), 71-105. Tampere: Tampere University Press.

Savolainen, Matti 2010: Aamuruskon talo ja Hiawathan uudet vaatteet – Pohjois-Amerikan intiaanikirjallisuutta 1960-luvulta 2000-luvun alkuun. Teoksessa Vähemmistöt ja monikulttuurisuus kirjallisuudessa, Eila Rantonen (toim.), 325-361. Tampere: Tampere University Press.

Virtanen, Pia-Kristiina, Kantonen, Lea ja Seurujärvi-Kari, Irja 2013: Johdanto: Modernit ja muuttuvat alkuperäiskansat. Teoksessa Alkuperäiskansat muuttuvassa maailmassa, Pia-Kristiina Virtanen, Lea Kantonen ja Irja Seurujärvi (toim.), 9-30. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Alkuperäiskansojen kielten vuosi

  1. Kaisa sanoo:

    Olli kirjoittaa asiaa ja pohjustaa yllä hyvin tulevia luettaviamme. Sivuhaarana voisin lisätä tähän aiheeseen nämä kaksi Hesarin linkkiä, joiden jutut on kovasti mietityttänyt tässä syksyn mittaan:

    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006233904.html
    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006293807.html

    Jutuistahan ilmenee hyvin se, miten tietty kieli saadaan kuihdutettua maailmasta, jos niin halutaan – ja miten toisaalta kieli on mieli, ja miten jopa ajatusten muodostaminen vaatii juuri sen tietyn kielen onnistuakseen hyvin.

    Kuten Olli kirjoittaa, ”kielistä huomattava osa on uhanalaisia, ja monet näistä uhanalaisista kielistä ovat nimenomaan alkuperäiskansojen kieliä. Niiden katoaminen on ekokatastrofiin verrattava uhka”. Niinpä meidänkin on kannettava kortemme kekoon, ja katsottava mitä näillä kielillä kirjoitettua löytyy. Ja millaista se löytynyt on. Alkuperäiskieliä ei meistä kukaan taida taitaa, mutta luotetaan suomennoksiin.

    Kaisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s