Tim Marshall: Maapallo hallussa (Atena, 2020)

Tietokirjat – tajunnan laajennusta lapsille ja nuorille

Tim Marshalliin kirja on koko nimeltään Maapallo hallussa – karttoja, jotka kertovat kaiken meistä ja maailmasta. Alaotsikko lupaa melkoisesti, mutta mainio teos tämä kyllä on. Kirja on muokattu kuvakirjaksi tekijän Maantieteen vangit -kirjasta, ja on itse asiassa pätevä kooste nuorille lukijoille. Alkuteos on tietenkin paljon yksityiskohtaisempi ja esittelee maailmanpolitiikan kiemuroita tarkemmin. Tämä lapsille ja nuorille tarkoitettu teos on ehkä enemmän maantieteeseen keskittyvä, ja hyvä niin, sillä maantieteen vaikutus eri maiden historiaan, kulttuuriin ja politiikkaan on tietenkin koko kirjan juju.

Luin alkuperäisteoksen pari vuotta sitten, kun se tarttui mukaan lentokentän kirjakaupasta. Jotkut Marshallin tulkinnoista voivat olla hieman yksinkertaistavia, mutta arvokkainta kirjassa oli mielestäni sen avaamat uudet näkökulmat. Mieleen tuli Jared Diamondin kuuluisa kirja Tykit, taudit ja teräs, jossa annetaan vähän samantapaisia selityksiä maailmanhistorian vaiheisiin. Tuosta kirjasta muistan itse varsinaisena ahaa-elämyksenä, kun Diamond puhuu mantereiden suunnasta. Aasiassa ja Euroopassa maatalouden innovaatiot ja kulttuuri niiden mukana on voinut levitä samanlaisissa ilmasto-oloissa itä-länsi-suunnassa, mutta Afrikka ja Amerikka ovat pohjois-etelä-suuntaisia ja samanlaisten alueiden välillä on tuhansia kilometrejä trooppista sademetsää. Ihan selvä juttu, mutta miksi kukaan ei ollut kertonut sitä aiemmin?

Aivan samanlaisia elämyksiä tämä kirja ei tarjonnut, mutta esimerkiksi aukeamat oman Eurooppamme onnekkaasta maantieteestä ja vastaavasti Afrikan maantieteellisistä esteistä ovat silmiäavaavia. Pidin myös siitä, että kirjassa ei lässytetä, se kertoo asiallisesti melko monimutkaisistakin asioista nuoria lukijoita aliarvioimatta.

Ongelmana kirjassa pidän sitä, että sen ulkoasu viittaa lastenkirjaan, mutta teksti on kuitenkin ehkä enemmän nuorille. Kuvakirjaikäiset tuskin vielä saavat teksteistä kovin paljon irti, ja melko lapsekas piirroskuvitus taas voi estää nuoria tarttumasta kirjaan, vaikka asiasisällön puolesta monet selityssivut kelpaisivat teineille hyvin. Lisäksi kuvituksessa on minua suuresti ärsyttävä piirre, jota tapaa lasten karttakirjoissa. Vaikka kartat piirretään käsin ja kuvitetaan kivoilla kuvilla, miksi maiden rajat eivät voi olla oikein? Kirjassa on useita pieniä virheitä, Suomelta mm. puuttuu käsivarsi (s. 10), Armenia on aivan vääränmallinen (s. 53) ja Bhutan on saanut yhteisen rajan Bangladeshin kanssa (s. 59). Muutamia mainitakseni. Eikö kuvittaja voisi pitää oikeaa karttakirjaa esillä piirtäessään, onko tässä nyt taas joku ihme taiteilijan vapaus takana? Sopii huonosti maantiedettä ja sen aiheuttamia konfliktejakin käsittelevään kirjaan.

Kirjan rakenne oli minusta toimiva. Käsiteltävästä alueesta näytettiin aina ensi yleiskartta, jossa oli tietoruutuina (tai tässä tapauksessa tietokuplina) strategisia yksityiskohtia, sitten oli historiallinen katsaus ja lopuksi yksi tai muutama ajankohtainen aihe, joissa sovellettiin nykyaikaan maantieteen ja historian vaikutusta. Pedagogisesti kestävä ratkaisu, joka vastaa kysymykseen: Miksi maantiedettä ja historiaa pitää opiskella?

Maantieteen ja historian suhteesta ei minusta Suomessa puhuta tarpeeksi. Tässä yhteydessä olen pohtinut, kuinka pitkälti se johtuu kouluaineiden ryhmittelystä. Meillähän maantiede on jotenkin naitettu biologian kanssa, yleensä niitä opettavat samat opettajatkin, ja maantiede on selvästi luonnontiede. Ranskassa maantiedettä opettavat historianopettajat, ja yleensä oppikirjatkin ovat ”Histoire-Géo”, eli samassa kirjassa on kappaleet sekä historiasta että maantieteestä. Kulttuurimaantiede tulee kyllä paremmin käsitellyksi kuin meillä. Sinänsä molemmat systeemit ovat ihan toimivia, mutta taas kerran tässä olisi paikka oppiaineiden yhteisen aineksen esille tuomiseen. Oppilaillahan maailma kovin usein jakautuu oppiaineiden mukaisiksi sektoreiksi, joiden välillä ei ole tarpeeksi linkkejä monialaisista oppimiskokonaisuuksista huolimatta. Onkohan meillä kirjastonhoitajilla samanlainen rakenne päässämme kymmenluokituksen pohjalta? Ainakin maantieteen ja historian kirjat jäävät hyllyssä kauas toisistaan…

Mainitsemistani puutteista huolimatta pidin tästä kirjasta, mikä tietysti voi johtua siitä, että kartat ovat ylipäätään aina olleet minusta äärimmäisen mielenkiintoisia. Jonkin verran markkinointia ja selittämistä kirja saattaa vaatia, ettei lukeminen karahda ulkoasusta johtuviin ennakkoluuloihin (liian lapsellinen!). Pienemmät lapset taas katselevat karttoja mielellään, ehkä ei ole niin vaarallista, vaikka osa teksteistä menee yli hilseen. Asiasisällön puolesta kirjan lukeminen ei tekisi pahaa monelle aikuisellekaan, monien tiedot maantieteestä ovat aika hataria.

Olli

(Kuva: Olli R.)
Advertisement
Kategoria(t): käännöskirjallisuus, tietokirjallisuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Tim Marshall: Maapallo hallussa (Atena, 2020)

  1. Marja sanoo:

    Pähkäilin juuri äskettäin, kumman Marshallin kirjoista ostaisin, ja päädyin aloittamaan alkuperäisversiosta. Minuakin mietitytti, pitävätkö murkut värikästä kuvateosta liian lapsellisena. Toinen valintaan vaikuttanut seikka on, että isokokoista opusta on hankala saada sullotuksi koulureppuun. Houkuttava värikäs kuvitus toki on. Jätin kirjan kotona pöydälle, ja hetken kuluttua bongasin karttafriikin tokaluokkalaisen sitä lueskelemasta.

    Peruskoulun historian kurssilla kuulee yleensä jossain vaiheessa johtopäätöksen, että Hitler oli paska jätkä. No olihan se – tavallaan. Vanhana yhteiskuntatieteilijänä olen unelmoinut teoksesta, joka yleistajuistaisi nuorille ihmisen toiminnan taustalla vaikuttavia tekijöitä. Historia voi olla pelkästään tylsää. Historia voi kertoa jänniä tarinoita. Tai sitten historian voi nähdä jatkumona, jossa tietyt asiat toistuvat. Etäännyttämällä itsensä nykyhetkestä voi ymmärtää paremmin nykyisyyttä tai vaikka ennustaa tulevaa.

    Tim Marshall ottaa asian haltuun poliittisen maantieteen näkökulmasta. Pintaraapaisuksihan tämä monin paikoin jää, kun tutkimuskenttänä on koko maapallo. Jotkut ilmiöt saavat kirjassa paljon palstatilaa, ja toiset rajautuvat pois. Esimerkiksi kolonialismista puhutaan Afrikan yhteydessä laajasti, mutta Etelä-Amerikan ja Australian kohdalla se ohitetaan maininnalla. Arktinen alue saa kirjassa oman kappaleen. Antarktis loistaa poissaolollaan, vaikka siellä on periaatteessa samat ongelmat.

    Perusidea selviää lukijalle Marshallin kirjasta ihan napakasti. Maantiede on antanut eri puolilla palloa eläville kansoille tietyt kortit, joilla ne parhaansa mukaan ovat yrittäneet pelata ja turvata siinä sivussa oman selustansa. Kartoista käy havainnollisesti ilmi, että suurin osa nykyisistä konfliktialueista on paikoissa, joihin sotia voittaneet osapuolet ovat intoutuneet piirtelemään keinotekoisia rajoja.

    Termiin Luoteis-Eurooppa törmää täkäläisissä oppikirjoissa harvoin. Kun katson kartalta Euroopan luoteiskulmaa, silmä hakeutuu ensimmäisenä Islantiin. Jos keskustellaan teollistumisesta, Länsi-Eurooppa kuulostaa suomalaisen korvissa tutummalta.

    Tämän päivän koulussa puhutaan köyhyydestä, sodista ja ilmastonmuutoksesta. Monialaiset oppimiskokonaisuudet laajentavat näkökulmaa yhdistämällä eri oppiaineita. Oikeastaan ihmettelen, miksei tieteen popularisointi ole edennyt enempää tälle tasolle. Perusjuttuja, kuten tähtitiedettä tai evoluutioteoriaa, on avattu nuorille useammassakin kirjassa, mutta vain harvoin kirjoittajina ovat alkuperäiset tutkijat. Mieleen tuli heti useita teoreetikoiden kirjoittamia tiiliskiviä, joista haluaisin oppilaille helpotetun painoksen. Hararin Sapiensista voisi aloittaa.

    Marja

  2. Kaisa sanoo:

    Nyt oli asiantunteva faktaopus. Edellisen kirjan humoristinen hurlumhei-ote oli poissa, ja nyt tiputeltiin kylmiä totuuksia. Se teki tähän kirjaan jännän twistin: ulkoisesti teos oli hyvin lastenkirjamainen, mutta sisältä se oli ihan täyttä asiaa. Ilman mitään kommervenkkejä.

    Ihan pikkulapsille kirja lienee liiankin asiapitoinen, mutta sanoisin että kymmenvuotiaasta aikuiseksi tämän tietokirjan lukeminen ei tekisi pahaa kellekään.

    Itselleni jäi kirjasta mieleen, että Venäjä kaipaa vuoristoja ja ympäri vuoden sulaa satamaa, Tiibet ja Himalaja on luonnonmuodostelmana pitämässä rotia Kiinalle ja Intialle (Ollin sanoin: Ihan selvä juttu, mutta miksi kukaan ei ollut kertonut sitä aiemmin?), Yhdysvallat on monella tapaa täydellinen (nyt puhutaan siis karttakirjasta) ja Arktisesta alueesta kartassa oli mainio ”vinksahtanut” kuvakulma, jota piti hetken aikaa hahmottaa omassa päässä. Samoin Afrikan ja Lähi-idän väkisin piirretyt rajaviivat ja niiden tuomat ongelmat laittoivat miettimään.

    Marja tiivistää taas hyvin: ”Monialaiset oppimiskokonaisuudet laajentavat näkökulmaa yhdistämällä eri oppiaineita. Oikeastaan ihmettelen, miksei tieteen popularisointi ole edennyt enempää tälle tasolle.” Samoin Olli puhuu historian ja maantiedon liittämisestä yhteen. Molemmat puhutte asiaa! Tim Marshall vetää mielestäni hyvin yhteen juuri tämän maailman monimuotoisuuden ja sen, miten kaikki riippuu kaikesta. Kuten on sanottu, maantieteelle emme voi mitään.

    Ai niin, minusta se Suomen käsivarsi puuttui useammastakin kuvasta…? Mutta että Amazonin yli ei mene yhtään siltaa…?!

    Kaisa

  3. Olli sanoo:

    Amazonin yli ei tosiaan ole yhtään siltaa, se on edelleen fakta. Jossain on uutisoitu ”ensimmäisestä sillasta”, mutta tämä Manauksessa oleva jättisilta on Amazonin sivujoen Rio Negron yli. Valtava joki sekin. Eli kyllä tuollaiset jättijoet ovat kulkuesteitä, Amazonhan on niin leveä, että vastaranta hädin tuskin näkyy. Olen tätä ihan luonnossakin ihmetellyt, kun olin risteilyllä juuri tuolla Rio Negrolla. Silta oli silloin rakenteilla.

    Olen Marjan kanssa samaa mieltä tuosta Luoteis-Euroopasta. Harvoinpa siihen suomenkielisessä tekstissä törmää. Idea lienee se, että sillä saadaan rajattua Espanja ja Portugali pois, koska nehän eivät kuulu tuohon kyseisessä kohdassa puheena olevaan onnekkaaseen alueeseen. Mutta ihan totta on, että meillä Iberian niemimaa katsotaan Etelä-Euroopaksi, harva suomalainen ajattelisi Espanjaa ja Portugalia Länsi-Euroopasta puhuttaessa, vaikka ne ovatkin mantereemme läntisimpiä maita. Ehkä Länsi-Eurooppa olisi tässä ollut parempi käännös.

    Marja, Hararin Sapiensista (tai osasta sitä, kyseessä on osa 1) on juuri ilmestynyt sarjakuvaversio. Selasin sitä jo, vaikuttaa aika pätevältä. Mutta totta on, että tiiliskivitietokirjoista olisi hyvä saada vähän tiivistetympiä versioita nuorille.

    Olli

  4. Kehlo sanoo:

    Tämä oli tosiaan värikäs ja helppolukuinen kirja! Olen aina ollut maantiedossa aika huono, ja tällainen olisi varmaan auttanut ymmärrystä lapsena tai vanhempanakin, vaikka siinä vaiheessa, kun oli jo joutunut pänttäämään päähänsä eri maanosien valtioiden nimiä ja ne olivat enimmäkseen muistissa. Uudestaan ja uudestaan sain törmätä asioihin, joista on ollut tarkoitus lukea enemmän (tai ylipäänsä jotain) ja toisaalta aiheisiin, joista aina vähän pelkään jonkun lapsen kysyvän, kun en kuitenkaan osaisi selittää (”Miksi näitä Koreoita nyt on kaksi ja miksi ne ovat niin erilaisia?”).

    Nuoremmille lukijoille suunnattuna kirja sisältää tietenkin paljon yleistyksiä, joista osa on tietenkin välttämättömiä. Kuten Marja sanoi, kolonialismia käsitellään aika valikoivasti. Minua jäi vaivaamaan erityisesti sivun 55 kommentti Lähi-Idästä: ”Kuten näimme Afrikassa, keinotekoisten rajojen ja valtioiden luominen ei aina johda tasa-arvoon ja vakauteen.” Miten niin ”ei aina”? Väitän, että jos niin on jossain päässyt käymään, se on ollut poikkeus sääntöön, ja sellaisena vähintään maininnan arvoinen. (Jos tosin on tarkoitus viitata siihen, että kaikki rajat ja valtiot ovat keinotekoisia, sen olisi voinut sanoa suorempaan.)

    Karttakirjasta puhuttaessa jonkinlainen karttaprojektioiden käsittely olisi ollut hyvä lisä, palloa kun ei saa muutettua tasoksi tekemättä mittasuhteisiin joitain muutoksia. ”Ylhäältä” kuvattu pohjoisnapa ja sivun 44 ”Afrikan todellinen koko” -ruutu näyttävät siltä, että pohjoinen nyt vain on ylhäällä eikä Eurooppa ole paljon Afrikkaa pienempi.

    Kehlo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s