Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi (Finn Lectura, 2015)

Maria Laakson Taltuta klassikko -kirjan innoittamana vuoden alkuun kierros nuortenkirjaklassikoita.

Pikku prinssi on yksi maailman kuuluisimpia kirjoja, se on käännetty yli 300 kielelle tai kielimuodolle (suom. Lena Talvio). Luvut vaihtelevat eri lähteissä, ilmeisesti siksi, että käännöksiä on paljon myös murteille.

Kirjaa on analysoitu ja tutkittu usealla taholla, ja hahmojen esikuvia on etsitty kaikista Saint-Exupéryn elämänvaiheista. Ruusu on kuin Saint-Exupéryn vaimo Consuelo, lentäjä on kirjailija itse ja pikku prinssille on löytynyt tosielämän vastineita. Pikku prinssin planeettaa uhkaavat apinanleipäpuutkin on tulkittu natsismin vertauskuviksi. Pikku prinssi itse olisi varmaan pitänyt tätä analyysitulvaa yhtä olennaisena kuin liikemiehen tähtien laskemista.

Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta Pikku prinssi on myös hitusen vaikeaselkoinen teos. Se asettuu helposti filosofisten satujen jatkumoon Voltairen perilliseksi, mutta aivan kuin päähenkilönsä, kirjakaan ei tarjoa selityksiä. Siitä ei ole edes kovin helppo sanoa, kenelle se on tarkoitettu. Ulkoisesti kirja vaikuttaa lastenkirjalta, ja sen yksinkertainen tyyli ja ilmaisu ovat sellaisia, että varsinkin ääneen luettuna tarina uppoaa lapsiin ihan hyvin. Toisaalta sen filosofiset ajatuskaaret ovat vaativia, aikuinen lukija jää helposti pohtimaan, mitähän tällä oikeastaan tarkoitetaan.

Muistan, että Ranskan kirjallisuutta opiskellessani kirja oli lukuohjelmassa, ja luennoitsija selitti sitä niin, että aloin melkein inhota teosta. Suoraan sanoen en enää oikein muista miksi, jotenkin yliopisto-opettajan analyysi sai kirjan perusidean kuulostamaan elitistiseltä nuoren opiskelijan mielessä. Vain harvat ja valitut voivat kokea todellista ystävyyttä, tai jotain sellaista. Nyt vanhempana kirja on minusta joka kerta vahva lukukokemus.

Pikku prinssi on lähtöisin asteroidilta B612, josta hän lähtee, kun oikutteleva ruusu saa hänet hämmentymään. Matkatessaan maahan hän tapaa pienillä asteroideilla kuninkaan, turhamaisen, juopon, liikemiehen, lyhdynsytyttäjän ja maantieteilijän, jotka kaikki saavat hänet ihmettelemään aikuisten omalaatuisuutta. Nämä karikatyyrimäiset hahmot kuvaavat kapeakatseista typeryyttä eri näkökulmista. Lapsia ne varmasti naurattavat absurdissa mahdottomuudessaan, mutta aikuislukijaa vähän puristaa sydänalasta. Maapallolla prinssi tapaa käärmeen ja ketun, muutamia ihmisiä sekä kirjan kertojan, autiomaahan pakkolaskun tehneen lentäjän. Kettu on kirjan avainhenkilö, sen suusta kuulemme kirjan opetukset: ”vain sydämellään näkee hyvin”, ”aika, jonka menetit ruususi tähden, tekee ruusustasi niin tärkeän” ja ”olet ikuisesti vastuussa siitä, minkä olet kesyttänyt” (luku XXI).

Kirjan lopussa pikku prinssin tarinat loppuvat ja viimeiset luvut prinssi ja kertoja keskustelevat autiomaassa. Näiden keskustelujen aikana kertojakin alkaa ymmärtää pikku prinssin ajatuksia. Lopussa on myös surua, eikä kirja täysin selvästi vastaa, kuoleeko prinssi käärmeen pistoon vai onko se hänelle todellakin keino matkustaa takaisin omalle asteroidilleen.

Pikku prinssi ei vastaa kysymyksiin, mutta haluaa itse aina vastauksen. Myös koko kirja toimii hieman samoin, olisi yksinkertaistavaa latistaa sen ajatuksia selväksi ”opetukseksi” tai edes ”filosofiaksi”. Loppujen lopuksi lukijalle jää aika paljon tulkinnanvaraa, ja kirjasta onkin vuosien varrella esitetty hyvin monenlaisia tulkintoja. Tämä on varmasti yksi syy kirjan valtavalle suosiolle ja sille, että siitä on tullut monille suorastaan kulttikirja. Samoin tyyli on rokottanut kirjan ajan hammasta vastaan, se ei tunnu vanhentuneen sillä tavalla, joka usein koituu selkeästi opettavaisten tarinoiden kohtaloksi maailman arvostusten muuttuessa.

Minusta ketun lause ”vain sydämellään näkee hyvin” on aina ollut hieman ärsyttävä. Jotenkin sen selkeä merkitys tuntuu karkaavan minulta, ja toisaalta se kuulostaa vähän vaaralliseltakin. Eikö liian emootion läpi tarkkailu voi antaa outoja havaintoja? Mutta ehkä sen voikin kääntää toisin päin ja ajatella, että havainnointi pitää viedä syvemmälle, eikä katsoa vain pintaa ja sitä mikä ennakkokäsitysten valossa tulee ensimmäiseksi näkyviin. Luvussa XXIV lentäjäkin oivaltaa sen: ”Totta, talojen, tähtien ja autiomaan kauneuden syy on näkymätön”. Ja sydämellään näkemistä on kai sekin, että asiat muuttuvat tärkeiksi, kun niihin on joku henkilökohtainen kontakti, kun ne on kesytetty. ”Te, jotka myös rakastatte pikku prinssiä, tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, ettei maailmankaikkeudessa mikään ole enää samanlaista, jos jossain, ties missä kaukana meille tuntematon lammas on syönyt suihinsa ruusun…” (luku XXVII).

Olli

Kuva: Olli R.
Kategoria(t): käännöskirjallisuus, klassikot, sadut Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi (Finn Lectura, 2015)

  1. Marja sanoo:

    Lapsena ja vielä pitkään sen jälkeenkin olin sitä mieltä, että Pikku prinssi on juoneltaan aikas mitätön: Saharaan pudonnut lentäjä potee nestehukkaa ja näkee harhoja viisaita puhelevasta avaruustenavasta. Että joku jaksaakin jaaritella sata sivua ketuista ja ruusuista ja korjailla siinä sivussa hajonnutta lentokonetta. Vähäeleisyydestään huolimatta – tai mahdollisesti juuri siksi – kirja kiehtoo kirjallisuusanalyytikkoja. Kuten Olli kertoo, siitä on löydetty vuosien saatossa monenlaista symboliikkaa.

    Jos juonesta lähtee etsimään jonkinlaista ideantynkää, kohdistuu Pikku prinssin kokemustensa pohjalta esittämä kritiikki itsekkääseen, omaa etua tavoittelevaan nykyihmiseen. Näennäisen tarkka listaus ihmisten tai niihin verrattavien olentojen jakautumisesta kuuteen päätyyppiin – turhamaiset, juopot, liikemiehet, lyhdynsytyttäjät, maantieteilijät ja kuninkaat – on skarppi ja tunnistettavissa vielä tänäkin päivänä. Lentäjän mielestä aikuiset ovat tosikoita, Pikku prinssin mielestä ”erittäin kummallisia”.

    Vieraan asteroidin asukkaana Pikku prinssillä on taito havainnoida ja esittää paljon hyviä kysymyksiä. Sellaisiakin, jotka aluksi tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. ”Mitä hyödyttää olla rikas?” (s. 46). ”Mitä tarkoittaa kesytetty?” (s. 68).”Ovatkohan tähdet valaistuja sitä varten, että jokainen löytäisi omansa?” (s. 60). Myös avaruusprinssin kohtaamilla olennoilla on paljon painavaa sanottavaa. Ei ihme, että Pikku prinssin sitaatteja löytyy monista mietekirjoista.

    Kirjan loppupuolella selviää, että muiden taivaankappaleiden (planete vs. tähti, kiertotähti) asukkailla on sentään vielä jonkinlainen arvostus maapalloa ja sen asukkaita kohtaan. Kuudennen kiertotähden maantieteilijä suosittelee Maata Pikku prinssin seuraavaksi matkakohteeksi, koska sillä on ”hyvä maine”.

    Tiivistettynä Pikku prinssin ja hänen ystäviensä sanoma meille maapalloa tallaaville voisi olla: rakasta lähimmäisiäsi ja arvosta pieniä jokapäiväisiä asioita – niissä piilee elämän pohjimmainen tarkoitus.

    Marja

  2. Kaisa sanoo:

    Ensin tekstin tasolle: luin WSOY:n 42. painosta vuodelta 2007, suomentajana Irma Packalén, ja minua häiritsi se, että kannessa Pikku Prinssi on isolla, mutta tekstissä pienellä. Olen aina ajatellut, että Pikku Prinssi on hepun nimi, ja siksi se kirjoitettaisiin isolla, mutta nyt ensimmäisen kerran tämä seikka osui silmiini itse tekstissä. Siis se, että olettamani nimi oli pienellä.

    Sillä luettuhan tätä kirjaa on. Ja moneen kertaan. Omat tuntemukseni tarinasta ovat olleet, että välillä se on uponnut, välillä ei. Välillä sen filosofia on koskettanut kovinkin, ja sitten taas välillä on tuntunut, että satu on täynnä pseudofilosofista aforismikamaa. Tämän kertainen lukukokemus oli… hmm… jotain siltä väliltä. Jostain syystä luin kirjan nyt jotenkin kuin ulkopuolisen lukijan silmin. En ihan päässyt sen syvimpään ytimeen.

    Muun muassa, miten Prinssi liikkui planeetalta toiselle? Tiedän tiedän, ne planeetat symboloivat tavallaan meidän koronakupliamme, mutta silti: lensiköhän se vai onkohan käytössä joku raketti? Vai oliko koko prinssi-juttu janoon nääntyvän kertojan harhaa? Tai kuten Marja sen sanoiksi taitoi: lentäjä ”näkee harhoja viisaita puhelevasta avaruustenavasta”.

    Jotenkin minua on aina ennen koskettanut se kettu-juttu (Ollinkin mainitsema vain sydämellä näkee hyvin -ajatus), mutta nyt huomasin viehättyväni ruusu-metaforasta eniten. Ja tässähän ollaan kaikkiaan kunnon klassikon äärellä: joka lukukerta kirjasta nousee eri asiat esille, joka kerta sitä lukee erilailla. Vain klassikko kestää sen.

    Kaisa

  3. Olli sanoo:

    Kylläpäs Kaisa on luonnontieteellisellä päällä! Jos ihmiset asuvat ihan pikkuruisilla asteroideilla (joilla ei tähtitieteen näkökulmasta juuri ole painovoimaa eikä ilmakehää), niin se miten pikku prinssi matkusti on kyllä ihan pienin ongelma! Sitä paitsi sehän kerrotaan jo nimilehden viereisellä sivulla: ”Luulen, että pikku prinssi turvautui pakomatkallaan muuttolintujen apuun.”

    Minusta sadun ”luonnontieteelliset” yksityiskohdat ovat viehättävä osa tarinaa. Esimerkkinä pikku prinssin kertoma juttu siitä, kuinka auringonlaskun voi nähdä aina uudelleen siirtämällä tuolia hiukan. Näinhän se menee, jos planeetta on tarpeeksi pieni.

    Olli

  4. Kaisa sanoo:

    No juu, vähän taisin kärjistää… ja pikkuruiset asteroidit ja muuttolinnut ovat ihan hyvä kombo ja selitys.

    Mutta syvempi ajatus tässä taustalla oli se, että kuten edellisessäkin klassikossamme puhuimme kirjan episodimaisuudesta, etenee myös Pikku Prinssi kohtauksittain. Hän tupsahtaa aina uudelle planeetalle, mutta sitä mitä hän on siinä välissä miettinyt, ei kerrota. ”Avaruustenava” (mainio sana!) peilaa koko ajan itseään kohtaamiinsa henkilöihin, eikö vain? Hänen yksinäisyydestään ja ”itsestään” tiedämme aika vähän: hän on esteetikko (auringonlaskut ja ruusu), mutta samalla tunnollinen (tulivuorten jynssäys). Kaikki muuhan hänessä heijastuu aina puhekumppanista. Ja tästä päästäisiin taas loistavien tulkintojen teille!

    Kaisa

  5. Kehlo sanoo:

    Tämä on niitä kirjoja, joiden olemassaolosta olen tiennyt suunnilleen koko ikäni, mutta jotka ovat jostain syystä jääneet lukematta. Luulen, etten lapsena ole osannut arvostaa tekijän kuvitustyyliä, joka on kai ollut makuuni liian vähäeleinen. Toisaalta taas törmäilin paljon kirjasta poimittuihin lainauksiin, jotka tuolloin tuntuivat mukafiksulta hymistelyltä tyyliin ”joskus pienuus on kaikkein suurinta” tai ”vain rakkaus tekee rakkauden arvoiseksi”.

    Nyt lopulta luettuna Pikku prinssi tuntui lukukokemuksena lähinnä hämmentävältä. Usein lastenkirjoja lukiessani toivon, että olisin lukenut ne jo lapsena, mutta edellä mainituista syistä en varmaankaan olisi osannut arvostaa Pikku prinssiä tarpeeksi. Luin version, jossa oli mukana taustaselostusta tarinan synnystä (Pikku prinssi ja miten tarina syntyi, WSOY 2006), ja heti kirjan perään luetut pohdinnat siitä, miten kaikki tarinassa symboloi natseja ja miten koko maailma rakastaa kertomusta jättivät vähän pöljän olon, kun itse halusin mieluummin ajatella tarinaa ajattomammin, mutta toisaalta se ei herättänyt minussa mitään erityisiä tunnekuohuja.

    Kaisan tapaan minullakin oli paljon kysymyksiä. Tapaamiensa muiden taivaan asukkien tapaan Pikku prinssi asuu kotimurikallaan yksin; miksi hänen ”prinssiytensä” olisi sen ymmärrettävämpää kuin yksin viittansa kanssa hallinnoivan kuninkaan kuninkuus? Pikku prinssi esittää paljon kysymyksiä täysin ymmärrettävistä asioista, mutta tekeekö hän niin siksi, että hän on lapsi ihmettelemässä aikuisia, vai siksi, että hän on elänyt eristyksissä eikä tiedä, miten asiat toimivat? Kuka tai mikä hänet on opettanut puhumaan ja miksi sama taho ei opettanut mitään maailmanmenosta?

    Hetken taisin jopa kuvitella, että oma kysymystulvani lähentelisin jonkinlaista positiivista lapsekkuutta, mutta kaipa se on kuitenkin tämä aikuisuus, joka saa kyseenalaistamaan kaikenlaiset asiat. Loppuviimeiseksi on yhdentekevää esittääkö näitä kysymyksiä vai ei, kun Pikku prinssi itse kuitenkaan ei tunnetusti vastaa mihinkään kysymyksiin.

    Varmaankin tämän kirjan paras anti minulle oli yksityiskohdissa. Koko ajan on ketusta puhe, vaikka eläin kuvissa on ilmiselvä orava(!) ja kaivon lähellä on muuri, jota kaivon kuvassa kumminkaan ei näy. Tämä tuntui hauskasti liittyvän siihen, että avaruudessa tavatut kummat aikuiset kaikki katsoivat ympäristöään ja saapuvaa muukalaista nimenomaan omista lähtökohdistaan ja olettivat Pikku prinssin suostuvan uuteen rooliinsa mukisematta, puhumattakaan siitä, että autiomaan kukka kertoo kuin vahvempanakin arvauksena ihmisiä olevan ”noin kuusi tai seitsemän” (luku XVIII). Varmaan tämä kaikki liittyy siihen, miten merkitykselliset asiat ovat näkymättömiä ja sikäli selittämättömiä ja kaikille erilaisia.

    En tosin tiedä, mitä pitäisi ajatella siitä, etten tiedä, missä määrin voin katsella tähtiä ja miettiä onko lammas syönyt kukan vai ei, kun ennemminkin murehdin, miten pitkään Pikku prinssi oikeastaan oli poissa ja eivätkö ne baobabit sillä välin vallanneet koko planeetan.

    Kehlo

  6. Olli sanoo:

    Hienoja kommentteja teillä. Kaisan idea pikku prinssistä puhekumppanin peilinä on aika mielenkiintoinen. Pikku prinssihän on tietyllä tavalla itseriittoinen. Hän ei vastaa kysymyksiin, mutta eivät niitä hänelle oikeastaan esitäkään muut kuin kertojana toimiva lentäjä.

    Kehlon havainto autiomaan kukasta oli myös kiinnostava. Minusta se oli riemastuttava kohta, kukka on nähnyt autiomaassa niin vähän ihmisiä, että arvelee heitä olevan olemassa ”noin kuusi tai seitsemän”. Tämä on aika pätevä metafora, emme tiedä paljoakaan siitä, mikä on oman havaintopiirimme ulkopuolella.

    Näitä ajatuksia yhdistämällä pohdiskelin, että onko pikku prinssin rooli oikeastaan siinä, että hän lähtee tutkimaan uusia paikkoja ja kyselee asioita. Kirjan muut henkilöt sekä asteroideilla että Maa-planeetalla tuntuvat ottavan asiat annettuina eivätkä enää kysele mitään. Poikkeuksena lentäjä, mutta ehkä hänessä boakäärmeen nielemää elefanttia esittävän kuvan tekijänä on vielä vähän samaa uteliaisuutta jäljellä. Onko se sitten lapsenomaista uteliaisuutta vai ylipäätään avoimuutta maailmalle, on ehkä jokaisen lukijan itsensä tulkittavissa.

    Olli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s