Kaj Korkea-aho & Ted Forsström: Zoo! Viraalit nerot (Otava, 2017)

Olihan tämä hauska, ihan niin kuin etu- ja takakansi antoivat ymmärtää.

Kyseessä on siis kasiluokkalaisten joukkio, joiden lukuvuoden alkuun juttu ja tarina keskittyy. Atlas kirjoittaa alkusyksyn tapahtumista kaverilleen Elliottille Uusi-Kaledoniaan – paikkaan, joka on meistä mahdollisimman kaukana. Kirja täyttää näiltä osin hyvin perinteisen kirje- ja päiväkirjaromaanin muodon. Koko romaani muodostuu vain näistä Atlaksen kirjeistä; Elliott selkeästi vastaa meileihin, mutta hänen kirjoituksiaan ei meille näytetä.

Kirja on siis humoristinen. Pääantia sillä saralla noin kielellisesti ovat peppu-, kikkeli- ja kakkajutut. Nehän toki naurattavat vanhastaan niin vauvaa kuin vaaria. Minua tämä osasto alkoi tökkiä vasta ihan tarinan lopussa. Muuten kirjassa tapahtui niin paljon muutakin, että alapääjutut soljahtivat muiden sattumusten lomaan sujuvasti. Kirjaa kuvittaa Pentti Otsamon Atlaksen kynällä piirtämät kuvat, jotka nekin toivat mukavasti juttuun hauskuutta. Mitään persvakoa härskimpää kuvissa ei näy.

Kirjaa on helppo lukea. Onko joku muuten lukenut Neropatin Päiväkirjoja – meneekö tämä kirja samaan osastoon? Itse olen kyseisiä opuksia vain silmäillyt. Mutta siis kuvitus tuo mukavaa vaihtelua tekstiin, joka sekin on ladottu isoin kappalevälein. Voisiko tästä kirjasta olla Nörtin veroiseksi suosikiksi niille – nyt jo legendaarisiksi kohonneille – vähän lukeville yläastepojille? Kuvitus on myös hyvin ja loogisesti asemoitu sivuille, tekstiä ja kuvia on helppo lukea yhdessä. (Mikään ei ärsytä niin paljon tämäntyyppistä kirjaa lukiessa kuin se, että kuvat poukkoilevat miten sattuu.)

Se, mikä minua eniten kirjassa ilahdutti, oli Atlaksen selväpäisyys. Okei: tytöt, rinnat, hormoonit ynnä muut asiaankuuluvat saavat pojan toki hetkittäin sekoamaan, mutta pohjimmiltaanhan hän on tosi fiksu. Etenkin Justuksen masinoima vohvelointiyoutubehässäkkä nauratti minua(kin) kovin (bussissa…). Näinhän se on: kuka keksii älyttömimmän jutun, sitä fanitetaan. Atlashan on kovin valveutunut ja omilla aivoillaan ajateleva todetessaan, ettei wafflingissa ole järjen häivää. Ja on jopa hienoa, miten hän saa käännettyä moisen turhanpäiväisyyden voitokseen oppilaskunnan vaaleissa. Täti-ihminen toteaisi tässä kohtaa, että ei se nuoriso sentään vielä ihan menetetty tapaus ole.

Samoin Atlaksen suhtautuminen Dharampreetiin on harvinaisen kypsää. Toisten ollessa valmiita vaikka mihin temppuihin todentaakseen tämän vaihtarin sukupuolen, Atlasta hämmästyttää lähinnä muuten niin hyväntuulisen vaihto-oppilaan kyky yllättävään raivoon. Dharampreetin kohdalla on kyse, kuten toki vohveloinnin somefanituksessakin, hyvin ajankohtaisesta aiheesta: laittaakko rasti kohtaan mies, nainen vai muu.

Ja loppuyhteenvetona viitaten kirjan takakanteen: kyllä. Maapallo voi räjähtää, mutta eivät sitä ainakaan tämän yläasteen pojat hajalleen pamauta.

Jatkoa Zoo!:lle varmaan kuitenkin saadaan. Lukuvuotta on nimittäin oppilaskuntavaalituloksen ratkettua vielä paljon jäljellä. Sinkoavatko meilit seuraavaksi vielä Australian taa vai Brysseliin? Mitenkäs kieli: voisiko se jossain vaiheessa yhdistää ranskankielisissä maissa asuvia ja asuneita Elliottia ja Sarah-Litä?

Tämä kirja oli Finlandia Junior 2017 -ehdokkaana. Sen on ruotsista (Virala genier) kääntänyt Laura Beck.

Kaisa

 

Advertisement
Kategoria(t): käännöskirjallisuus, kotimainen kirjallisuus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kaj Korkea-aho & Ted Forsström: Zoo! Viraalit nerot (Otava, 2017)

  1. Marja sanoo:

    Jollei termiä youngster lit (vrt. chick lit) ole vielä lanseerattu, se tulee tässä. Sitä tämä nimittäin oli!

    Nuoren miehen tajunnanvirta on hauskaa – hetkittäin jopa uuvuttavan hauskaa – luettavaa. Kaikissa jipoissa ei meinannut jaksaa enää pysyä perässä. Kirjaan on koottu lähes kaikki kasiluokkalaisen pojan elämään sisältyvät kliseet: tyhmät aikuiset, kilpailu kavereiden suosiosta ja varovainen ensikosketus tyttöihin. Ilmeisesti näihin ei voi kyllästyä, koska sekä Nörtit että Neropatin päiväkirjat kiertävät kirjastoissa edelleen.

    Ihan aluksi piti googlata sana viraali: viruksen tavoin leviävä, nopeasti suosituksi tuleva. Mikä kirjassa on viraalia? Justuksen suosio YouTubessa? Atlaksen menestys omassa vaalikampanjassaan? Ehkä molemmat. Tiettyyn rajaan asti. Suosion voi saavuttaa tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan, mutta sen saattaa hetkessä myös menettää.

    Nuorten kiinnostus johtokunnan vaaleja kohtaan oli ehkä suurin asia, joka yllätti. Paisuva, suorastaan överiksi menevä vaalikampanja on helppo kuvitella amerikkalaiseen high school –ympäristöön, muttei ehkä oikein tänne Suomeen. En osaisi kuvitella meidän oppilaita vohveloimassa. Tai ne, jotka saattaisin kuvitella, viettävät vapaa-aikansa todennäköisesti jossain muualla kuin rehtorin kansliassa suunnittelemassa seuraavan lukukauden toimintaa.

    Jos syvällisempiä teemoja etsitään, kirjassa puhuttiin jonkin verran jännittämisestä. Atlas joutui vaaliväittelyn alla kohtaamaan oman jännityksensä ja selviytyi siitä. Silläkin uhalla, että epäili ennen väittelyä sekä yrjöävänsä että syttyvänsä palamaan.

    Intialaisen vaihto-oppilaan mysteeri on huvittavuudestaan huolimatta aito asia. Mistä voi tietää, onko vierasperäisellä nimellä varustettu henkilö poika vai tyttö? Asiat, jotka joissakin kulttuureissa ovat soveliaita pojalle, saattavat tytölle ehdotettuina johtaa vähintään kiusallisiin tilanteisiin. Vessoihin kurkistelua en kuitenkaan asian selvittämiseksi olisi valmis kokeilemaan.

    Sarjakuvat tuovat kirjaan helppolukuisuuden tuntua. Kirja ei voi olla tylsä, jos siinä on paljon kuvia, ajattelee moni kasiluokkalainen. Vaan toimisiko kirja ilman niitä? Vaikea sanoa. Osa sarjakuvista ainakin toimii mainiosti ilman kirjaa.

    Marja

  2. Riikka sanoo:

    Voisin aavistella, että tässä kirjassa tavoitellaan ja tavoitetaan kasiluokan henkeä ja tunnelmaa. Kirjassa näkyy hyvin se, että koulu on tuossa vaiheessa elämää oma, jännittävä ja haasteellinen mikrokosmoksensa. Kakka-akrobaattista kohellusta ja lukemisen imua vauhdittavaa kuvitusta tästä kirjasta ei puuttunut tosiaankaan. Lienen liian tosikko, en päässyt naurunremakkaan luonnostaan mukaan. Luinkin kirjan kevyellä otteella ja uteliaasti tutustuen, että ai tämmöistä.

    Uskon kyllä, että tällä kirjalla on oma paikkansa Neropatin ja Nörtin rinnalla. Kapteeni Kalsareita ja näitä hemmoja tarvitaan ilman muuta antamaan lukijalle ainakin hupia ja tuskatonta lukemista. Parhaimmillaan nämä kirjat voivat olla kynnyksiä syvemmällekin menevään kirjallisuuteen. Kai näitä huumoripläjäyksiä tarvitaan.

    Aku Ankkaakaan eivät aikanaan kaikki ymmärtäneet hyväksi lukemistoksi, vaikka mikään ei ollut ihanampa kuin uusi akkari keskiviikkona koulusta kotiin tultua, edessä iso lasi maitoa ja ruutunäkkäriä voin kera.

    Riikka

  3. Olli sanoo:

    Tässä kirjassa pidin siitä, että vaikka kirja on päiväkirjaromaanin muotoinen (tavallaan), sillä on kuitenkin selkeä tarina kerrottavanaan. Kaisan ja Marjan mainitsemat Neropatin päiväkirjat ja Nörtit tulivat minullekin mieleen, ja Viraalit nerot oli jopa eräänlainen risteytys niistä. Neropatin päiväkirjojen tyyli ja aiheet ja Nörttien some-maailma kohtasivat. Mutta noita mainittuja paremmin olivat Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström onnistuneet luomaan juonen ja sen minun rakastamani draaman kaaren.

    Minustakin kirja oli hauska. Huumori oli kreisiä, mutta jotenkin luontevaa, ei ollenkaan pakotettua eikä laskelmoitua, vaikka toki siellä oli niitä varmoja nakkeja: perseitä ja tissejä. Jotenkin kirjailijat olivat kuitenkin onnistuneet puhumaan teinipojan ajatukset täyttävistä heko-heko-jutuista kohtuullisen tyylikkäästi.

    Sitten on tietysti se vohvelointi. Kaikessa hulluudessaan ja mahdottomuudessaan se oli pelottavan lähellä oikeita some-ilmiöitä. Se oli juuri niin idioottimaisen kreisiä, että voisi melkein olla totta! Tätä kautta onnistuttiin tuomaan kepeään huulenheittoon ajattelemisen aihetta, ei tämä ihan tyhjä kirja ole teemoiltaankaan.

    Se mitä vähän ihmettelin, olivat henkilöiden etunimet. Onko suomenruotsalaisissa kouluissa todellakin Elliotteja, Atlaksia ja Tessieitä? Vähän tuli sellainen amerikkalainen high school -meininki välillä mieleen, samoin kuin niistä johtokunnan vaaleista, joista Marja mainitsi. Toisaalta meidän koulussa oppilaskunnan puheenjohtajasta tulee koulun johtokunnan jäsen, ja joskus menneinä aikoina sinne valittiin kyllä joku justuskin, viime vuosina onneksi järkeviä tyyppejä, jotka oikeasti osaavat ajaa asioita eteenpäin. Eli kyllä tällainen kuvio on mahdollinen.

    Atlas oli tosiaankin miellyttävä päähenkilö. Kaiken pelleilykielen keskellä hän teki yllättävän teräviä havaintoja koulusta, sosiaalisista suhteista ja noin yleensä systeemistä. Myös mielialan vaihtelut, jännittäminen ja epävarmuus tytöille puhuttaessa (ja muutenkin) tulivat hyvin kuvatuiksi. Kepeys säilyi, ja luulenpa, että tämä kirja voisi hyvinkin toimia yläkoululaisilla, ja varmaan viitos-kuutosillakin, jotka lukevat Neropatin päiväkirjoja.

    Neropatin päiväkirjoilla on toki valtava tunnettuusetumatka, Viraaleja neroja ei kukaan ainakaan vielä ole osannut minulta kysyä. Kirjojen tyyli on hyvin samantapainen, mutta mieluusti suosisin kotimaista. Tosin Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin koulumaailma on jotenkin kovin yleismaailmallinen, mitään suoria tuntomerkkejä siitä, että kirja tapahtuisi Suomessa, ei oikeastaan ole. Onkohan ajateltu kirjan ruotsinkielisen alkuteoksen markkinoita Ruotsissa vai peräti helppoa käännettävyyttä muissakin maissa?

    Sain Viraaleista neroista hyvän kirjavinkkauskirjan, tästä on helppo löytää tarpeeksi hykerryttävä lukunäyte!

    Olli

  4. Olli sanoo:

    Unohdin ihan mainita, että lisäpisteet tulivat kirjalle vielä Uudesta Kaledoniasta ja Brysselistä. Sarah-Lin kaltaisia Brysselin paluumuuttajia on meidän koulussa paljon, ja hänen ranskan kielensä sai Atlaksenkin haluamaan oppia ranskaa. Fiksu poika!

    Olli

  5. Kaisa sanoo:

    Youngster lit! Sitä tämä ilman muuta on! Ja sen alle laitetaan Nörtit ja Neropatit! Ilman muuta! Voisiko Marja ajatella, että tyttökirjojen rinnalle on siis taas nousemassa poikakirjallisuus? Jos ”ennen vanhaan” poikakirjallisuus oli seikkailua savanneilla ja historiassa, nykypoikakirjat ottavat haltuun teknologian ja koulun? Mielenkiintoista sinänsä, että tyttökirjoissahan koulu on perinteisesti ollut tärkeässä roolissa…

    Nauratti muuten kun törmäsin tähän nettijuttuun:
    https://www.hs.fi/nyt/art-2000005525616.html
    ”Vuoden typerin nettivillitys on tässä: amerikkalaisteinit napsivat huuhteluainetta suuhunsa Tide Pod Challenge –somevideoilla. Edes viraalivideoiden takia ei kannata tunkea pesuainetta suuhun.”

    Siinä se viraali-sana on taas! Ja jutun kuvaaman toiminnan taso ihan silkkaa vohvelointia. Voinee sanoa, että romaani on siis ajan hengessä mukana. Ehkä tuo Marjan ”nopeasti suosituksi tuleva” on tässä siis viraali-sanan oikea tulkinta: somessa kaikki, se tyhminkin, leviää äärimmäisen nopeasti. Tämä kohta Marjan kirjoituksessa nauratti osuvuudellaan: ”En osaisi kuvitella meidän oppilaita vohveloimassa. Tai ne, jotka saattaisin kuvitella, viettävät vapaa-aikansa todennäköisesti jossain muualla kuin rehtorin kansliassa suunnittelemassa seuraavan lukukauden toimintaa.”

    Ja Ollin mainitsemat sanat huumorin kohdalla, tyylikkyys ja luontevuus, olivat ne sanat, joita itsekin ehkä hain mutten osannut sanoiksi pukea. Tässä kirjassa ei ollut sitä noloa myötähäpeää, mihin joskus nuortenkirjahuumorissa törmää.

    Jos aiempina vuosina ihastutti kotimaisista nuortenkirjoista Rambo, taitaa tässä olla jollainlailla uusi suosikkini.

    Kaisa

  6. Olli sanoo:

    Siis ihan uskomaton tuo huuhteluainejuttu. Kirjoitin aiemmin: ”Se oli juuri niin idioottimaisen kreisiä, että voisi melkein olla totta!” Nyt olen sitä mieltä, että melkein-sanan voi jättää pois…

    Olli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s