Jules Verne: Kuumailmapallolla Afrikan halki (Minerva, 2009)

Kai se on hyväksyttävä, että ajan riento koskettaa jo omaakin henkilöhistoriaa. Tällaisiin mietteisiin vaivuin lukiessani Jules Vernen esikoisteosta. Luin kirjasta sen uusimman käännöksen, jonka on tehnyt Kristiina Haataja, aikaisemmin kirja on ilmestynyt nimellä Viisi viikkoa ilmapallossa, joka on suora käännös sen alkuperäisnimestä.

Luin lapsena aikamoisen määrän Jules Vernen kirjoja, ja muistan niiden olleen jännittäviä. Varsinkin kapteeni Nemoa käsittelevät kirjat olivat aivan kihelmöiviä. Nyt halusin uteliaisuudesta kokeilla, miten aikuisminäni suhtautuu tällaiseen klassiseen seikkailuun. Juuri tätä kirjaa en muista lapsena lukeneeni

Tosiaan aikaa on mennyt niin paljon, että sekä maailma että minä olemme muuttuneet melkoisesti. Kuumailmapallolla Afrikan halki oli minusta jokseenkin tylsä ja monilta osin kiusallisen vanhentunut. Vaikka historiallisia klassikoita pitää tietenkin lukea niiden omassa kontekstissa, niin silti kirjan edustama aatemaailma pyrkii tökkimään ainakin tätä nykylukijaa.

Kuumailmapallolla Afrikan halki kuvaa tutkimusmatkailija Samuel Fergusonin, hänen Joe-palvelijansa ja Fergusonin ystävän Dick Kennedyn matkaa ilmapallolla Zanzibarista Länsi-Afrikkaan nykyisen Senegalin alueelle. Suurin osa ajasta ollaan pallon korissa ja tarkkaillaan Afrikkaa ilmasta käsin, mutta muutama seikkailu koetaan, kun laskeudutaan maahan.

Kirja sisältää joitain selkeitä virheitä, esimerkiksi aavikko on kirjassa väärässä paikassa reittikuvaukseen nähden. Tämä ei tietenkään ole oleellista, ja Jules Vernen puolustukseksi on sanottava, että kirjoitusajankohtana (alkuteos ilmestyi 1863) Afrikan sisäosat todella olivat eurooppalaisille melko tuntemattomia.

Kolonialistinen ja alentuva asenne sekä nykynäkökulmasta aivan selkeä rasismi olivat minua eniten häirinneet asiat. Afrikkalaiset kuvataan villi-ihmisiksi, ja he ovat vain yksi matkan vaaroista petojen ja sääilmiöiden lisäksi. Rohkeat, jalot ja sivistyneet tutkimusmatkailijat ovat selkeästi aivan muuta. He kommentoivat asioita suorasukaisesti: ”Jos villi-ihmiset käyttäytyisivät kuin salonkileijonat, niin eihän mistään tulisi mitään?” (s. 203) ja ”Vaikka selittäisimme kuinka tarkkaan kuumailmapallomme rakenteen näiden maiden tiedemiehille, he eivät ymmärtäisi, vaan olisivat yhä sitä mieltä, että tässä on jotain yliluonnollista.” (s. 213). Ja Joen tapaamat paikalliset järjestävät juhlan, johon kuuluvat ”ulvovat kuorot” ja tansseja, joita tanssitaan ”hyppyjen ja irvistysten voimalla” (s. 246).

Se on toki todettava, että tämä maailmankuva oli voimissaan vielä sata vuotta Vernen kirjan ilmestymisen jälkeenkin, ainakin Tarzan-elokuvat tulivat minulle mieleen, ja kyllähän kirjoissa ja filmeissä Afrikan viidakoissa ovat rohkeat eurooppalaiset seikkailleet siirtomaatyyliin melkein nykyaikaan asti.

En ole sitä mieltä, että klassikot pitäisi kirjoittaa uudelleen, eikä niitä ainakaan saa kieltää. Ne kuvaavat kirjoitusajankohtaansa, mutta tokihan ne voivat menettää merkityksensä ajan kuluessa. Jules Vernen kuvittelukyky on arvostettava asia. Ranskankielinen Wikipedia sanoo hieman kuivakkaasti tohtori Fergusonin vetykaasun lämmittämisestä, että teoria on toiminut ilman pallon räjähtämistä ainakin kerran, nimittäin Vernen romaanissa. Mutta monissa teoksissaan Verne kuvitteli fiksusti tulevaisuutta, kuten sukellusveneitä tai kuulentoja. Ja jotain kai kertoo sekin, että UNESCOn tilastojen mukaan hänen teoksistaan on tehty 4751 käännöstä! Muutama vuosi sitten kävin ”pyhiinvaelluksella” hänen kotitalossaan Amiensissa, sen verran tunsin olevani velkaa lapsuuden sankarille. Talosta on tehty mielenkiintoinen museo.

Silti en voi olla pohtimatta, onko tällainen seikkailukirjallisuus enää kiinnostavaa. Tämä teos on Vernen esikoinen, ja ehkä siksi kankeampi kuin myöhemmät, mutta esimerkiksi ilmapallon teknisiä ratkaisuja selostavat kohdat samoin kuin Fergusonin esitelmät muiden tutkimusmatkailijoiden Afrikan-retkistä olivat minusta tavattoman puuduttavia. Oikeastaan seikkailua oli aika vähän. Huomaan kyllä puhuvani itseäni pussiin, koska olen usein arvostellut nykynuortenkirjoja niiden hirveästä vauhdista. Mutta Vernen teksti oli pitkäpiimäistä. Täytyy varmaan kokeilla vielä jotain toista teosta…

Olli

Kuva: Olli R.
Kategoria(t): käännöskirjallisuus, klassikot Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Jules Verne: Kuumailmapallolla Afrikan halki (Minerva, 2009)

  1. Kehlo sanoo:

    Minä luin tästä sen vanhemman suomennoksen, koska se oli kätevästi koulukirjastossa käsillä. Muistan lukeneeni tämän joskus nuorempana (aikuisena silloinkin), mutta mielikuvani olivat hyvin hataria. En muista, mitä ajattelin kirjan avoimesta rasismista ja kolonialismista silloin. Englantilaisten kauhistelut raa’an lihan syömisestä olivat surkuhupaisia, koska se ei kai kuitenkaan ole mitenkään harvinainen ilmiö maailman mittakaavassa.

    En tiedä, satuinko vain olemaan juuri oikealla tuulella tätä lukiessani, mutta minusta tässä kyllä oli seikkailua ihan riittämiin. Oma huvinsa oli siinäkin, että alkuun Ferguson kuvattiin intohimoiseksi ja Kennedy rauhalliseksi, mutta kuumailmapallossa Ferguson oli se, joka piti päänsä kylmänä kun taas Kennedy huitoi ja heilui.

    Taisin huomaamattani lukea tätä vähän niin kuin jotain fantasiakirjaa. Hurja maailmanmatkaaja on ainoana keksinyt, miten tällaisen kuumailmapallon rakentaa, ja lähtee sitten ylittämään kartoittamatonta aluetta kavereineen selostaen välillä tarpeettoman yksityiskohtaisesti keksityn kuuloista historiaa unohtamatta arvostella naapurivaltiota.

    Kenties huomionarvoista myös, että annan Vernelle paljon anteeksi luettuani joskus ikiajat sitten hänen kirjansa Karpaattien linna, josta en ollenkaan pitänyt ja joka asetti riman hyvin alas, joten mikä vain sitä parempi on iloinen yllätys.

    Kehlo

  2. Marja sanoo:

    Mietin, kenelle me itse asiassa heristelemme sormea varoittaessamme lukijoitamme vanhojen kirjojen rasistisuudesta, luonnon turmelemisesta ja yleensäkin kaikista niistä ongelmista, joiden olemassaoloa ei vielä teoksen julkaisuajankohtana tunnistettu. Verneä asiasta ei oikein voi syyttää, eikä kai lukijoitakaan. No, tässä kirjassa oli taas kerran niitä kaikkia. Silti teos on tunnettu klassikko: paikoin vähän outo, mutta vanhahtavuudessaan pikemminkin nostalginen.

    Kirja kertoo tutkija-seikkailijoista Afrikan luonnon armoilla ja valottaa paitsi tutkimusmatkojen historiaa myös oman aikansa uusinta teknologiaa. Vernellä on hyvä mielikuvitus. Seikkailujen moninaiset käänteet eivät aina tunnu ihan uskottavilta, mutta pohjimmainen tarkoitus lieneekin saada seikkailusta ja teknologian kehityksestä kiinnostunut – mahdollisesti nuori ja miespuolinen – lukija viihtymään. Ollaan tiedelehden ja Indiana Jonesin välimaastossa. Tällä brändillä Verne onnistui luomaan itselleen menestystarinan.

    Osa kirjan tilanteista on kieltämättä vähän ennalta arvattavia. Jos lukee Verneltä useamman teoksen, tarinoiden toistuva formaatti tulee selkeämmin esille. Joukossa on kuitenkin myös helmiä, kuten Maailman ympäri 80 päivässä. Oma ensikontaktini Verneen oli Aku Ankan taskukirjassa julkaisu seikkailu Mihail Hiiroff – tsaarin kuriiri, joka oli alakouluikäisen tytön mielestä hurjan jännittävä. Isompana oivalsin, että kirjaston hyllystä löytyy lähes samanniminen alkuteos.

    Marja

  3. Kaisa sanoo:

    Minä lähinnä odottelin, koska se hurja seikkailu alkaa! Kirjaa luki juohevasti, ja uusi suomennos on varmasti siihen ainakin hyvänä osasyynä. Ja tohtori Fergusonin suunnitelmahan on nerokas: leijua kaiken yli ja tarkkailla maailmaa etäältä kaikesta. Mutta ehkä tässä oli samalla juuri jutun heikkous. Odottelin koko ajan, että miestrio olisi joutunut niihin luvattuihin huikeisiin seikkailuihin. Mutta aika pitkälti he kököttivät siellä korissaan. Oikeastaan parasta seikkailullista toimintaa olivat kohtaukset, joissa Joe hyppäsi järveen ja joutui hurjaan taka-ajoon, ja toisaalta kohtaus, jossa aikamme sankarit viruivat kuolemaisillaan autiomaassa.

    Muistan joskus lukeneeni lehtijutun (olisiko ollut Tiede-lehti…?), jossa käytiin läpi näitä Vernen luomia keksintöjä. Siinä todisteltiin, että ne ovat pitkälti yhä toteutettavissa, Verne kun kuvailee niitä kirjoissaan niin tarkkaan. Ja kaipa ne siis pääsääntöisesti ovat olleet ihan toimivia juttuja.

    Ja vaikka maailmankuva onkin tietyiltä osin vanhentunut, ovat tietyt asiat tässäkin kirjassa vielä ihan relevantteja. Esimerkiksi kun pohditaan eri maanosien tulevaisuutta; kuinka Eurooppa on pian tuhonnut itsensä, ja toisaalta vaikka se, kun tohtorimme ojentaa metsästäjä-Kennedyä siitä, että villieläimiä ei tulisi ampua vain ampumisen ilosta, vaan vasta jos tarvitaan ruokaa – teemathan ovat ihan tätä päivää. Kaiken kaikkiaan, kuten Marja sanoi: ”Vernellä on hyvä mielikuvitus.”

    Se tarinassa kieltämättä jurppi ja jopa nauratti, että siinä missä ilmapallon väki oli yksilöitä, koko Afrikan mantereen väki oli vain kiljuvaa ja verenhimoista laumaa. Eikö sieltä tosiaan löytynyt yhtään normaalia kilttiä ihmistä? Toisaalta: samaahan toistaa esimerkiksi tieteiskirjallisuus nyt. Eihän sieltä avaruudestakaan ole tainnut yhtään mukavaa tyyppiä Maahan tulla. Ainahan ne vieraat tuppaavat olemaan meitä tuhomaan pyrkivää massaa. (Paitsi E.T.)

    Se tuli muuten mieleen, että kun Ferguson koko ajan kartoitti ihan kirjaimellisesti matkaa, olisi ollut kiva, jos nämä kuvat olisivat olleet kirjassa! Miettikää miten mainio lisä olisi ollut, jos heidän tuon ajan karttansa olisi ollut teoksen liitteenä. Muutenkin piirretyt maisemakuvaukset olisivat olleet hauska lisä lukemiseen.

    Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta enemmän kuin etukäteen oletin. Kirjaa oli mukava lukea, tarina lensi eteenpäin, ja lopulta kaikesta teen juonnista tuli pakottava tarve päästä taas pitkästä aikaa Lontooseen.

    Kaisa

  4. Olli sanoo:

    Marja esitti aiheellisen kysymyksen sormien heristelystä. Se lienee turhaa, mutta ehkä lukijoita pitää hieman varoittaa, tai pikemminkin näkisin, että näissä vanhoissa klassikoissa ja niiden maailmankuvassa olisi keskustelunaihetta. Hyviä teemoja käsiteltäväksi ja pohdittavaksi vaikkapa äidinkielen tunnilla: Huomaatko mitään vanhentunutta? Mitä ajattelet siitä? Mistä se voisi johtua?

    Liiallista yliherkkyyttä vierastan, ja kontekstikin toki ratkaisee. Taannoin Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -kirjasta tuli meillä miniskandaali, kun joku opiskelija protestoi sen lukemista, koska kirjassa on n-sana. Sanan sanoo epämiellyttävä öykkäri, joten pienellä taustoituksella voisi ehkä todeta, ettei kirja sen takia ole rasistinen, pikemminkin rasisminvastainen.

    Vernen kirjasta on meillä koululla ranskankielinen painos, jossa ilmapallon reitti on piirretty ihan täsmälleen. Koska tykkään kartoista, sitä oli mielenkiintoista seurata, vaikka kuiva aavikko olikin minusta väärällä matkaosuudella. Ja se alkoi sitten taas ärsyttää…

    Olli

  5. Kehlo sanoo:

    Samaa mieltä Ollin kanssa sormienheristelystä. Lähinnä mietin lukiessani, että jos minusta tuntuu niin ikävältä lukea, kuinka (vanhassa suomennoksessa) ihmisiä kutsutaan eebenpuuksi, miten pahalta se tuntuisi, jos itse kuuluisi rodullistettuun vähemmistöön? Sikäli Kaisan mainitsema avarakatseinen maalailu mantereiden tulevaisuudesta tuli mukavana yllätyksenä.

    Lisähuomiona Kaisalle, että tieteiskirjallisuudessa ystävällismieliset avaruuden asukit eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia; meillä ihmisillä tosin on ilmeisesti tapana pilata asiat heidän kanssaan pelkäämällä pahinta ja varmistamalla rauha sotaan valmistautumalla jne.

    Kehlo

  6. Kaisa sanoo:

    Olet Kehlo ihan asian ytimessä tässä: ”meillä ihmisillä tosin on ilmeisesti tapana pilata asiat heidän kanssaan pelkäämällä pahinta ja varmistamalla rauha sotaan valmistautumalla.” Nimenomaan! Sitä tarkoitin juuri vertaamalla Afrikan mantereen asukkaita ulkoavaruuden asujaimistoon: Vernen aikana afrikkalaiset olivat briteille todella vieraita ”olioita” – ja ikävä kyllä, näinhän me pilaamme usein kaiken kun juurikin pelkäämme tuntemattomia, ja nostamme heti kilpemme ja tikarimme kaikkea tuntematonta vastaan. Onko ihminen siis oppinut vuosisatojen aikana mitään…

    Kaisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s